Paljaalla maanpinnalla on taipumus aina täyttyä jollakin kasvilla ennen pitkää. Eihän luonnossakaan näe oikeastaan koskaan ihan puhdasta maanpintaa ilman minkäänlaista peitettä. Joten jos haluaa vaikuttaa siihen, ettei pihassa paljastettu maanpinta kasva ihan mitä luonto haluaa siihen kasvattaa (yleensä rikkaruohoja), kannattaa käyttää joko katteita tai maanpeitekasveja. Vaikka toki kumpikaan näistä eivät välttämättä pääse kunnolla oikeuksiinsa, jos kasvualustassa eli mullassa on jo monivuotisten rikkaruohojen juurenkappaleita valmiina. Mutta se on asia erikseen. 

Maanpeitekasvillisuus ajaa asiansa esimerkiksi pensasryhmien juurella, jos pensas itsessään ei kasvualustaansa peitä. Samoin puiden rungon ympärykset eivät ole ollenkaan huonoja maanpeitekasvien paikkoja, sillä ne suojaavat runkoa uhkaavilta ruohonleikkureilta ja siimaleikkureilta sekä tasaavat lämpö- ja kosteusolosuhteita. Erilaiset rinteet ja luiskat, samoin kuin jotkin kapeat alueet joissa nurmikko ei ole järkevä, ovat maanpeitekasveille oivia paikkoja. 

Seuraavassa käyn läpi 10 mielestäni parasta maanpeitekasvia, joita tulee käytettyä ehkä jo pinttyneestikin monissa suunnitelmissa. Mutta koska ne vaan ovat hyviä ja käytännön tekemisen kautta hyviksi todettuja, niin miksi toisaalta vaihtaakaan... 

Puuvartiset maanpeitekasvit

Puuvartisten maanpeitekasvien hyötynä on se, että taimivaiheessa niille voidaan vielä rikkaruohojen hillitsemiseksi myös kattaa n. 7 cm paksuisella kuorikatteella tai vastaavalla, ja mikäs sen parempaa: helppohoitoisuus vain parantuu!

#1 Lamoherukka

Lamoherukka on siinä mielessä yksi parhaita maanpeitekasveja, että se on ensimmäisiä puuvartisia keväällä, jotka ovat lehdessä. Lisäksi se on terve ja sille muodostuu aurinkoisella paikalla varsin kaunis, punainen syysväri. Se menestyy yhtä lailla auringossa kuin varjossakin. Se on oiva kasvi myös esimerkiksi muurien reunoille. Istutusväli 90-100 cm, menestymisvyöhykkeen sanotaan olevan jopa I-VIII. 

#2 Tuivio

Tuivio on ainavihanta, rento kasvi esimerkiksi luiskiin ja rinteisiin käytettäväksi. Se on vaatimaton kasvupaikkansa suhteen ja menestyy melko varjossakin. Talveksi sen väri ruskistuu, mutta keväällä vihertyy uudestaan. Istutusväli 90-100 cm, menestymisvyöhykkeet I-VI. 

#3 Kääpiökataja

Kääpiökatajista tulee itse suosittua lajiketta 'Repanda', vaikka muitakin lajikkeita löytyy, sillä se on jollain tapaa siisti ja kompakti paketti. Se on hyvä kasvi aurinkoisemmille ja kuivemmille paikoille. Kääpiökatajasta on hyvä huomioida kaksi asiaa läpäisevän kasvualustan lisäksi: alkuun se on melko hidaskasvuinen, ja siksi tulee huolehtia siitä, etteivät rikkaruohot pääse valtaamaan alustaa ennen kuin kasvi on kasvanut. Toiseksi on huomioitava, että siitä tulee leveä, parhaimmillaan 1,5-2 m. Istutusväli n. 100 cm, menestymisvyöhyke I-V. 

Maanpeiteperennat

Perennathan ovat ruohovartisia kasveja, jotka nousevat maasta joka vuosi uudestaan. Niille ei yleensä laiteta katetta, tai jos laitetaan, paljon maltillisemmin ja niillä suositaan myös vähän erilaisia katteita, kuten esimerkiksi kaakaonkuorikatetta. 

#4 Peittokurjenpolvi

Tästä kasvista minut taidetaan suunnittelijana jo tunnistaa - myönnettäköön... Mutta kyseessä on mielestäni varsin loistava kasvi, koska esimerkiksi omassa perennaryhmässäni en tee käytännössä mitään muuta kuin vähän hillitsen sen kasvua toisinaan. Peittokurjenpolvesta on olemassa eri värisellä kukalla varustettuja lajikkeita, mutta yksi tyypillisimmistä lienee vaaleanpunainen 'Cambridge'. Peittokurjenpolvi on osin talvivihanta kasvi, jonka lehdet tuoksuvat. Sille kehittyy myös kaunis syysväri. Istutusväli 35-40 cm. 

#5 Rönsyansikka

Rönsyansikka on myös jonkin verran niinsanotuissa perennamatoissa käytetty talvivihanta maanpeitekasvi, joka menestyy yhtä lailla auringossa kuin varjossakin. Sen keltainen kukinta kestää kolmisen viikkoa toukokuun puolivälistä lähtien. Rönsyansikka leviää alkuun melko hitaasti, mutta jo toisena vuonna sen maanpäälliset ja maanalaiset rönsyt täyttävät maanpinnan jo hyvin. Istutusväli 30 cm. 

#6 Varjoyrtti

Varjoyrtti on niin ikään talvivihanta maanpeitekasvi varjoisille tai puolivarjoisille paikoille. Liiassa auringossa sen väri tahtoo kellastua, eikä kasvi viihdy. Se myös pitää maan lievästä happamuudesta, ja siten sopiikin hyvin esimerkiksi alppiruusujen seuraan maata peittämään. Varjoyrtti kannattaa istuttaa paikkaan, jossa se saa lumipeitteen suojakseen, sillä lumettomilla paikoilla se on melko altis kuivumaan talven aikana. Istutusväli 25-30 cm.

#7 Ajuruohot

Nämä timjamin sukulaiset ovat aurinkoisten ja kuivien ja kivikkoistenkin paikkojen maanpeitekasveja, jotka eivät paljoa multaa vaadi kasvaakseen - 10-20 cm riittää. Ne ovat hyvin matalia ja lisäksi erinomaisia mesikasveja perhosille. Istutusväli 30 cm.

#8 Isokonnantatar

Tutummin sanottuna konnantatar on nopeasti leviävä ja hyvin talvenkestävä kasvi, joka leviää pitkien, ohuiden maavarsiensa avulla. Se on vaatimaton kasvupaikkansa suhteen, joten menestyy vähän vaikeammissakin paikoissa. Istutusväli 40 cm

#9 Rönsytiarella

Rönsytiarella taas on vähän hentoisemman näköinen, pitsimäisellä, valkoisella kukinnolla varustettu varjoisten tai puolivarjoisten, tuoreiden paikkojen maanpeiteperenna. Se sopii hyvin esimerkiksi metsäisempiin puutarhoihin. Toukokuun loppupuolella alkava kukinta kestää kolmisen viikkoa. Istutusväli 30 cm.

#10 Maksaruohot

Tässä kohtaa puhutaan matalista maksaruohoista, joita ovat esimerkiksi kelta-, turkestanin- ja kaukasianmaksaruohot. Ne ovat kuivien ja aurinkoisten paikkojen kasveja, jotka eivät kaipaa syvää kasvualustaa - niillekin 10-20 cm riittää hyvin. Istutusväli yleensä n. 30 cm.