5 virhettä puiden leikkaamisessa

Puiden - vähintään omenapuiden - leikkaaminen alkaa olla ajankohtaista ja monen mielessä tähän aikaan vuodesta. Se on hyvä, sillä usein etenkin pihapuiden kanssa ihmisen kättä tarvitaan, jotta puut ovat jatkossakin turvallisia ja omaavat hyvän ja kauniin rakenteen. Mutta mitä virheitä puiden, lähinnä tässä tekstissä kyseessä lehtipuut, kanssa voidaan tehdä kun niitä aletaan leikkaamaan? Niitä käsittelen seuraavassa hortonomin näkökulmasta käsin. Syvällisempi tieto aiheeseen tulee alan ammattilaisilta, arboristeilta, joita suuresti arvostan ja joita kannattaa ehdottomasti hyödyntää jos tuntuu että oman pihapuun kanssa tarvii ammattitaitoista apua. 

Jos haluat tietää, miten pihapuita kannattaa suunnitella ja istuttaa, on meidän Pihaunelmia -verkkokurssimme oiva vaihtoehto.

1. Leikataan vain koska "pitää" leikata

Ylipäänsä monivuotisten puuvartisten kasvien leikkaamisella pitäisi aina olla jokin syy. Ja syyksi ei riitä se, että naapurikin tekee niin. Pitää tietää mitä leikkaa, miksi leikkaa ja miten leikkaa. 

Etenkin omenapuita tahdotaan leikata liikaa ja muihin puihin ei välttämättä kosketa ollenkaan, vaikka olisi kenties joskus tarvettakin. Omenapuilla leikkauksen tavoite on lähtökohtaisesti se, että saataisi kenties enemmän ja laadukkaampaa satoa. Joskus se voi olla osittain tai kokonaan myös se syy, että puusta tulisi kaunis ja hyvärakenteinen. 

Riippamallisia puita täytyy myös usein ohjata leikkaamalla oikeaan suuntaan, mutta siinäkin pitää tietää mitä, miten ja miksi. Muiden puiden osalta leikkaustarve painottuu yleensä siihen, että puu pyritään saamaan leikkaamalla pysymään hyvärakenteisena: puuna, joka jaksaa kantaa oksansa ilman repeämistä tuulen tai lumen voimasta. 

2. Leikataan ensimmäisen kerran vasta kun puu on iso ja vanha

Toinen virhe puiden leikkaamisessa on se, mitä omenapuillakin joskus näkee, että niitä aletaan leikata vasta sitten, kun runko on paksu ja oksisto on niin tiheä ettei siitä näe lävitse ollenkaan. 

Oikea tapa on tavallaan sama kuin pensasaidoillakin siinä mielessä, että leikkaaminen pitää aloittaa pienestä pitäen. Sillä voidaan varmistaa, että puuta ei tarvitsisi vanhempana käsitellä ehkä enää ollenkaan, jos rakenteesta on tullut hyvä jo nuorena puuna. Toki omenapuut tahtovat vaatia jonkinlaista käsittelyä vuosittain, mutta kokemusta on, että jos nuoresta pitäen omenaa leikkaa, ei sille vanhemmiten tarvitse tehdä mitään isoja toimenpiteitä. 

Toinen hyöty nuorena leikkaamisesta on se, että leikkauspinnat pysyvät pieninä, jolloin puu ei kärsi leikkaamisesta ollenkaan sillä tavoin, kuin jos paksuja oksia leikataan vanhemmiten. Pienet oksat on toki myös helpompi hävittää. 

3. Moottorisahalla paksu runko keskeltä poikki

Tämä on jo lauseena sellainen, että herättää kammotusta. Varsinkin terijoensalavaa näkee varsin usein leikatun siten, että paksu runko katkaistaan parista metristä poikki niin, että jäljelle jää vain runko eikä yhtään oksaa. Samaa olen tosin nähnyt tehtävän myös koivuille ja vaahteroille. Sanon rumasti, mutta tämä on yhtä kuin puun raiskaus. 

Kyllä, terijoensalava lähtee versomaan uudestaan, mutta yhdestäkään oksasta ei sen jälkeen tule turvallinen, vaan hyvin altis repeämään varsinkin kun massaa tulee lisää. Puhumattakaan siitä ulkonäöstä, kun koko puu on kuin paksu noidan luuta, mitä terijoensalavakaan ei ihan luonnostaan suinkaan ole. 

4. Leikataan väärään aikaan

Keväällä usein sakseihin ja sahaan tartutaan, mutta on tiettyjä lajeja, joilla keväällä on runsas mahlavuoto. Tämä tarkoittaa sitä, että niihin ei kannata välttämättä kajota keväällä laisinkaan, ellei ole tosi aikaisin liikkeellä. Mieluiten kuitenkin loppukesän puolella, heinä-elokuussa.

Tällaisia puita ovat meillä vaahterat, hevoskastanjat, jalopähkinät, kirsikat ja luumut sekä tietenkin koivu. 

5. Jätetään tappeja

Havupuille ohjeistetaan jättämään tappi, jotta pihka ei valu runkoa pitkin, mutta lehtipuilla tappeja ei pidä jättää. Sen sijaan oksa leikataan siten, että jäljelle jää oksankaulus. Monella puulla sen pystyy erottamaan hiukan paksumpana kohtana oksan tyvessä, kun joillain puilla sitä on vaikea tunnistaa. Mutta aika turvallisilla vesillä ollaan, jos oksaa ei leikata suoraan runkoa pitkin vaan hiukan ulkopuolelta mutta kuitenkin oksan tyvestä. 

Oksankauluksessa on lahottajasieniltä suojaavia aineita, ja ehjäksi jäänyt oksankaulus myös nopeuttaa leikkaushaavan umpeutumista. Oikein leikatun oksan haava umpeutuu haavan koosta riippuen muutamassa vuodessa. 

Jos tarvitset apua puiden hoidossa, voit ammattitaitoisen tekijän löytää Suomen puunhoidon yhdistyksen kautta, jossa on listattuna Suomen arboristit sekä jäsenyritykset.