Dynaamiset istutukset vaativat huolellista suunnittelua

Kutsun Sinut tutustumaan kanssani dynaamisten istutusten maailmaan. Rakennetun ympäristön hortonomiopinnoissani (HAMK), olemme useaan otteeseen perehtyneet ja tutustuneet dynaamisten istutusten käytäntöihin aina suunnitteluun asti. Tiimini kanssa olemme tehneet myös tutkielman ammattilaisen näkökulmasta aiheesta ”Dynaamisten kasvillisuusalueiden hoito ja siinä tarvittava osaaminen”. Olen perehtynyt dynaamisten istutusten periaatteisiin ja käytäntöihin Maisema-arkkitehti Aino Karilaksen kirjoittamien julkaisujen kautta. Hänen asiantuntevat teoksensa ovat tarjonneet minulle syvällisen ymmärryksen tästä aiheesta, ja olen soveltanut näitä oppeja omissa tutkielmissani ja suunnitelmissani. Olen siis sukeltanut dynaamisten istutusten osalta syvään päätyyn ja sen kaiken tiedon haluan jakaa teille omin sanoin. Koen, että dynaaminen istutussuunnittelu on tulevaisuutta niin rakennetun ympäristön viheralueilla kuin kotipuutarhurin pihassa.

Mikä on dynaaminen istutus?

Mitä dynaaminen istutus oikein tarkoittaa? Sana dynaaminen kuvaa jatkuvasti muuttuvaa ja kehittyvää. Istutuksen muutosta voidaan ohjata, mutta on hyväksyttävä, ettei istutus ole samanlainen vuodesta toiseen. Kasviyhdyskunnan sekaistutus muodostuu erilaisista kasvillisuustyypeistä, kuten puu- ja ruohovartisista kasveista, joiden annetaan kehittyä ja muuttua ajan saatossa. Dynaamisen istutuksen toteutus jakautuu kolmeen kerrokseen. Ensimmäinen on rakennekerros, johon istutetaan puut, pensaat ja suuret perennat. Toinen kerros on sesonkiteemakerros, johon istutetaan eri aikoina kukkivia perennoja. Kolmas kerros eli maanpeitekerros, on omistettu nimensä mukaisesti maanpeiteperennoille. Lisäksi istutusalueen tyhjiin kohtiin istutetaan keväällä kukkivia sipulikasveja.

Entä suunnittelu ja kasvivalinnat?

Puutarhan suunnittelussa dynaamisten istutusten periaatteiden omaksuminen tarjoaa uudenlaisen näkökulman kasvien elämään ja vuorovaikutukseen. Tavoitteena on luoda kestävä, monipuolinen ja visuaalisesti harmoninen kasviyhteiskunta, joka ylittää perinteisen istutusmallin rajat. Dynaamisessa istutuksessa tarkastellaan kasviyhteisön toimintaa laajemmin ja kasveja istutetaan noin 10 kpl/m2. Erityistä huomiota kiinnitetään kasvilajien väliseen vuorovaikutukseen, jossa tavoitellaan kasvillisuuden omaa ravinnekiertoa ja vakautta sopeutua ympäristön muutoksiin. Itsenäisen kasviyhdyskunnan ravinnekierron ja vakauden ansioista niiden hoidon tarve on vähäistä. Dynaamisen istutuksen alue kannattaa rajata, jotta se ei leviä paikkoihin, jonne sen ei haluta leviävän.

Kuva: Tuoksukurjenpolven (Geranium macrorrhizum) strategia perustuu siihen, että kasvi leviää niin voimakkaasti, etteivät hennot kasvit pysty kilpailemaan sen kanssa elintilasta.

Kasvin juuristo ja maanpäällinen kasvutapa ovat myös tärkeitä tekijöitä kasvivalinnoissa. Tavoitteena dynaamisessa istutuksessa on peittää maanpinta tehokkaasti ja monikerroksisesti, mikä auttaa minimoimaan rikkakasvien kasvun. Hyvällä suunnittelulla voidaan rajoittaa kasvien välistä kilpailua valitsemalla toisiaan täydentäviä lajeja. Eri syvyyksiin ulottuvat juuristot auttavat hyödyntämään vettä ja ravinteita, estävät eroosiota ja sitovat hiilidioksidia maaperään.

Dynaamisen istutuksen viehätys onkin siinä, että se on alati muuttuvaa ja kiehtovaa seurattavaa. Istutus vaatii kuitenkin huolellista kasvisuunnittelua ja ymmärrystä kasvien seurallisuudesta eli siitä, miten ne parhaiten menestyvät toistensa rinnalla. Tietyt kasvit kukoistavat istutettuina yksittäin, kun taas toiset hyötyvät ryhmäistutuksista. Kasvin seurallisuus perustuu sen kasvutapaan, habitukseen sekä siihen, miten kasvi kuihtuu. Esimerkiksi rakennekerroksen kasvit istutetaan yksinään, sesonkiteema- ja maanpeittokerroksen kasvit muodostavat isompia ryhmiä. Kasvin lakastuessa monissa dynaamisissa istutuksissa kasvijäte silputaan suoraan kasvupaikalla, mikä edesauttaa hiilen sitoutumista maaperään. Tämä on ympäristön kannalta kestävä tapa ylläpitää maan kuntoa ja edistää luonnon monimuotoisuutta. Istutukseen kuulumattomat lajit, erityisesti haitalliset vieraslajit on hävitettävä kasvualustasta asianmukaisella tavalla.

Kuva: Kaunopunahattu (Echinacea purpurea) on alkuvuosien ihastuttaja, mutta yksi ensimmäisten joukossa taantuvista lajeista.

On tärkeää ymmärtää, että kasvien elinkierrot vaihtelevat suuresti. Tämä tarkoittaa käytännössä, että jotkut perennat ovat luonnostaan lyhytikäisempiä kuin toiset. Esimerkiksi tietyt lajit saavuttavat elinkiertonsa huipun nopeasti, tuoden puutarhaan välitöntä kukkaloistoa alkuvuosina. Kun kasvi on saavuttanut elinkiertonsa huipun se taantuu eli katoaa istutuksesta. Esimerkiksi kaunopunahattu Echinacea purpurea on yksi ensimmäisten joukossa taantuvista perennoista. Tämä nopea kasvu ja elämänvaiheiden läpikäynti tuo dynaamisuutta ja muutosta puutarhaan. Mielenkiintoista on, että monet näistä lyhytikäisistä lajeista leviävät nopeasti, täyttäen paljaan maan tehokkaasti. Tämä antaa hitaammin kasvaville, pitkäikäisemmille lajeille tilaa kehittyä ja kasvaa omassa tahdissaan. Jotkut kasvilajit saattavat jopa vaihtaa paikkaa, mutta sekin on dynaamisissa istutuksissa hyväksyttävää. Tämä luonnollinen vuorovaikutus kasvien välillä auttaa luomaan tasapainoisen ja monimuotoisen istutusalueen, jossa jokaisella kasvilla on oma roolinsa ekosysteemissä. Tällainen vuorovaikutus ei ainoastaan rikasta puutarhan estetiikkaa, vaan myös edistää sen ekologista kestävyyttä.

Kuva: Lumikello (Galanthus nivalissima) kukkii ennen kaikkia muita ja antaa myöhemmin tilaa muille kasveille.

Hyvä esimerkki dynaamisista istutuksista on Riihimäen Green Flag awardinkin 2023 saanut perhospuisto, jonka istutuksiin voi tutustua verkossa. Virtuaalisella verkkopolulla voit tutustua millaisia kasveja alueen dynaamisissa istutuksissa on käytetty kuvien ja runojen siivittämänä. Polkua on ollut toteuttamassa opiskelijatoverini Niina Rimpiläinen. Astu polulle täältä.

Tekstin on kirjoittanut akatemian ansioitunut valmistuva hortonomi (AMK) Tiina Karttunen.