Monivuotisten puutarhakasvien istuttamisen ABC

Moni meistä etenkin keväällä katselee mielellään taimikuvastoja ja kuolaa taimimyymälöissä ihanien uutuuksien ja vanhojenkin tuttavuuksien perässä. Se on hienoa ja kuuluu niin sanotusti lajin luonteeseen! Mutta mitä kaikkea kannattaisi huomioida ostopäätöstä tehdessä ja miten välttyy siltä, että kasvi ei kuole ennen kuin se ehtii täysikasvuiseksi? Seuraavassa lyhyesti ja ytimekkäästi monivuotisten puutarhakasvien istuttamisen ABC. 

Suunnittelu

En pureudu suunnitteluun sen enempää, mutta melkein kliseisesti on tässäkin kohtaa sanottava, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Suunnittelulla edesautetaan myös sitä, ettei tulla laittaneeksi niin herkästi kasvia väärään paikkaan. Tärkeintä on joko paikan päällä tai paperilla miettiä ensisijaisesti kasvualustan olosuhteet, kasvuvyöhyke ja valo-olosuhteet siten, että kasvilla on menestymisen edellytykset. Lisäksi kannattaa huomioida se, että monikaan kasvi ei varsinaisesti viihdy, jos kovin lähellä on esimerkiksi suuria koivuja, eikä toisaalta keskellä nurmikkoakaan oikein ole sopiva paikka varsinkaan pensasistutuksille.

Kasvualusta

Kasvualusta, eli perinteisemmin multa, on todella tärkeä asia. Meille ihmisille ei valitettavasti ole annettu samanlaisia luomisen lahjoja kuin luonnolle, joka kasvattaa ison männyn kallionkoloon. Tämän vuoksi meidän on katsottava, että kasvi saa hyvän kasvuun lähdön lajille sopivasta kasvualustasta.

Ensinnäkin on tarkistettava, että kasvualustaa on sekä syvyys- että leveyssuunnassa tarpeeksi. Ellei ole, kasvi kärsii helpommin kuivuudesta ja sitä myöten myös kasvitaudeista ja tuholaisista. Joskus voi olla, että kasvi ennemmin tai myöhemmin kuolee, kun juurilla ei ole riittävästi tilaa levitä eikä siten myöskään riittävästi paikkoja, joista ottaa ravinteita ja vettä. Tarpeellinen syvyys riippuu lajista ja jonkin verran myös paikasta.

Periaatteellinen yleisohje on, että pensaille koosta riippuen pitää löytyä 40-50 cm, pienille puille (esimerkiksi pihlajat ja koristeomenapuut) n. 60 cm ja isoille puille 80 cm. Köynnöksille tarvitaan yleensä 60 cm ja nurmikkokin kaipaa multaa sen 20 cm verran pysyäkseen terveenä ja vihreänä.

Leveyssuunnalle ei välttämättä ole yksiselitteistä mittaa, mikä pitäisi löytyä, mutta sitä saisi joka tapauksessa olla enemmän kuin syvyyttä. Etenkin puilla.

Toisekseen on katsottava kasvualustan laatua. Ihan vähimmässä määrin olisi tiedettävä, onko kasvualusta kovin hapanta ja onko se kuinka hyvin vettä pidättävää, ja toisaalta onko siinä jo valmiiksi rikkaruohoja tai vieraskasveja jotka pahimmassa tapauksessa syrjäyttävät istutettavan kasvin ennen pitkää. Happamuus on tärkeää siinä kohdin, kun istutetaan erityisen happaman maan kasveja, kuten alppiruusuja tai pensasmustikoita. Monet havutkin viihtyvät melko happamassa maassa. Yleisesti ottaen ”tavallinen multa” ei välttämättä ole happaman maan kasveille sopivaa.

Veden pidätyksestä taas on karkeasti erotettava ainakin se, onko maa hyvin savista (eli läpäisemätöntä) tai onko se hyvin hiekkaista (hyvin läpäisevää). Varsin monelle kasville paras olisi olla jotakin siltä väliltä. Kunnon savimaa saattaa kasvien juurille olla jopa mekaaninen este, kun taas hiekkaisessa maassa kasvit eivät ehdi saada ravinteita ja vettä ennen kuin ne hulahtavat johonkin alempiin kerroksiin.

Rikkaruohojen ja vieraslajien osalta taas tuskin kukaan haluaa valmiiksi tehdä itselleen taistelukenttää, jossa puutarhuri joutuu tekemään hirveästi työtä saadakseen tilaa haluamalleen kasville. Rikkaruohoista etenkin monivuotiset, kuten juolavehnät, vuohenputket, leskenlehdet ja kortteet ovat niitä viheliäisimpiä. Kolmen ensimmäisen juuret kyllä oppii erottamaan hyvin jos niitä mullan seasta löytyy, koska ne ovat vaaleita ja pitkiä luikeroita. Yksivuotisista on helpompi päästä eroon, eikä niillä ole niin voimakasta juuristoa kuin monivuotisilla.

Istutustyö

Kun kasvualusta-asiat on kunnossa ja olosuhteet kunnossa kasville, jota ollaan istuttamassa, voidaan kasvit tuoda paikan päälle. Jos kasveja on useita, niin kuin yleensä kannattaa olla, voi olla järkevää alkuun asetella ruukkuineen päivineen taimet tasoitetun ja ulospäin hiukan viettävän kasvualustan päälle. Näin nähdään koko alueen sommitelma, miltä ne näyttävät ja saadaan tarvittaessa oiottua vaikkapa suoriin riveihin, mikä aina näyttää siistimmältä kuin summamutikassa istutetut taimet. 

Sen jälkeen voidaan kaivaa kasvualustaan ruukun kokoinen kuoppa ja kastella kuoppa hyvin. Minulla on tapana laittaa vettä kaikkiin kuoppiin sen jälkeen, kun olen kaivanut jonkin alueen kaikki kuopat, ottanut ruukut irti ja asetellut taimen kuoppaan. Taimet saavat näin vettyä hetken ennen kuin varsinainen istutus tapahtuu.

Kuopan kaivamisen jälkeen poistetaan maatumaton ruukku tai pussi pois ja taimi asetetaan kuoppaan suoraan. Istutussyvyys on hyvä tarkistaa, sillä oikea syvyys on yleensä sama, kuin ruukussa ollessaan. Eli täyttöä ei saisi pääsääntöisesti juuripaakun päälle tulla.

Sen jälkeen, kun taimi ja kuoppa on saanut kunnolla vettä, voidaan kuoppa täyttää ja tiivistää mullalla. Taimen on saatava hyvä maakosketus, jotta juuret pääsevät kunnolla multaan kiinni. Taimi on sopivan tiiviisti, kun se ei nouse kevyesti ylöspäin nostamalla.

Lopuksi istutusalue vielä siistitään haraamalla tasaiseksi ja mahdollisesti katetaan.

Alkuhoito 

Kaikkein tärkeintä istutustyön jälkeen on huolehtia siitä, että kasvi saa mahdollisuuden juurtua kunnolla. Se edellyttää usein sitä, että tainta kastellaan, mutta myös sitä, etteivät rikkaruohot iskeydy heti viemään taimen ravinteita ja vettä. Kastelua ja sen osaamista ei voi väheksyä, sillä kasvin voi tappaa sekä kastelemalla että kastelematta jättämisellä.

Kastelun virheet 

Jos kastelee, voi tehdä sen virheen, että kastelee liian vähän ja liian usein. Jos kasvi saa vettä esimerkiksi päivittäin ja vähän, se kasvattaa juurensa maan pintaan ja kastelun loputtua saattaa jopa kuolla ensimmäisiin helteisiin.

Jos taas ei kastele ollenkaan, on selvää, että kasvi voi siihenkin kuolla, ellei ole erityisen sateinen kesä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että vaikka taivaalta tulee vettä, se ei välttämättä riitä kastelemaan kasvin koko juuriston syvyyttä.

Siinä mielessä syksy on erinomaista aikaa istuttaa kasveja, että yleensä sääolosuhteet ovat silloin kosteammat ja kastelua tarvitaan vähemmän. Lisäksi kasvi ei ole enää niin hurjassa kasvuvauhdissa ja siten ravinteiden ja veden tarpeessa kuin keväällä kasvukauden alussa.

Tuennat ja suojaukset

Puiden taimille kannattaa laittaa tuenta, jota ei pidä kuitenkaan unohtaa siihen vuosikausiksi. Yleensä kaksi kasvukautta riittää hyvin siihen, että puu on juurtunut, eikä tarvitse enää tukia. Tuennat tehdään sen vuoksi, että puu voi kasvattaa juurensa rauhassa, ilman että voimakkaat tuulet irrottavat uudet juuret kerta toisensa perään.

Jäniksiltä ja muilta eläimiltä on suojattava monet kasvit, kuten omenapuut, vaahterat ja tuurenpihlajat, samoin kuin pensasmustikat. Joskus jänikset syövät kasveja myös kesällä, mutta etenkin talvea vasten on suojukset tarpeen laittaa paikalleen.

Mikäli haluat oppia istuttamisesta ja pihan helppohoitoisista kasveista enemmän, seuraahan ilmoitteluamme sähköpostissa, facebookissa ja instagramissa. Pihaunelmia Basic on pian täällä!