Parhaat maanpeitekasvit osa 1: Kurjenpolvet

Saattaa olla, että monelle lähipiiriini kuuluvalle ei ole järin suuri yllätys, että maanpeitekasveista puhuttaessa mainitsen ensimmäisenä juuri kurjenpolvet. Ja jos puhutaan perennaryhmistä tai reunuskasveista, niin siinäkin kohtaa kurjenpolven värinen lamppu syttyy meikäläisen pään päälle. 

Mutta ei suinkaan syyttä! Monet tuntevat metsäkurjenpolvet lapsuuden tienpientareilta, mutta niitä on myös monia, monia muita lajeja ja lajikkeita, jotka useimmiten ovat helppohoitoisia, melko pitkään kukkivia ja vaatimattomia. Näkisin, että jokaisessa pihassa ja puutarhassa pitäisi olla ainakin yhtä kurjenpolvilajia. 

Kurjenpolvet ovat kuunliljojen lisäksi mielestäni myös sellaisia kasveja, joiden sekaan on helppo istuttaa erilaisia sipulikasveja, kuten tulppaaneja, narsisseja tai laukkoja. Kuihtuvat sipulikukkien lehdet ja kukat jäävät peittävän kurjenpolvikasvuston varjoon niin, ettei niitä tarvitse olla nyhtämässä pois laisinkaan. Lisäksi etenkin ukkolaukat ovat jotenkin hauskan näköisiä kohottaessaan pallomaisen kukintonsa kurjenpolvimassan yläpuolelle. 

Erilaisia kurjenpolvia on paljon, mutta olen tähän poiminut ne, joista minulla on kokemusta ja jotka olen hyviksi todennut. 

Matalakasvuiset kurjenpolvet

Harmaakurjenpolvi (Geranium cinereum) on hyvin matala kasvi, jonka lehtien muodostamaa mattoa peittävät heinä-syyskuussa ruusunpunaiset kukat. Etenkin harmaa- ja etelänkurjenpolven risteymä, jota myös kivikkokurjenpolveksi kutsutaan (lajikenimeltään 'Ballerina') on oma suosikkini. Sen kukissa on tummat suonet ja sen "silmä" on tummanpunainen. Tämän blogitekstin kansikuvassa kyseinen kasvi on sekoitettuna hopeahärkin kanssa. 

Tuoksukurjenpolvi (Geranium macrorrhizum) on myös yksi puutarhan parhaista peittokasveista. Se on melko voimakaskasvuinen, eikä sen lähelle kannatakaan istuttaa mitään kovin hentokasvuista muuta perennaa. Tuoksukurjenpolvi on kuitenkin vaatimaton ja menestyy varjoisassakin paikassa, minkä vuoksi se on erinomainen kasvi vaikkapa hortensioiden tai muiden pensaiden aluskasviksi. 

Verikurjenpolvi (Geraium sanguineum) on rentovartisempi, kesä-heinäkuussa kukkiva kasvi, josta on olemassa sekä liila että valkokukkainen versio. Laji kasvaa meillä myös luonnonvaraisena Lounais-Suomessa paahteisilla kedoilla ja kallionkoloissa. Se vihertyy aikaisin keväällä peittää maanpinnan nopeasti. Verikurjenpolven kasvualustan pitää olla läpäisevä, jotta siitä saa pitkäikäisen kasvin puutarhaansa.

Neidonkurjenpolvi (Geranium sanguineum var. striatum) on myös hyvin matala, vaaleanpunakukkainen kasvi. Se on yksi verikurjenpolven muunnoksista ja viihtyykin siten verikurjenpolven tapaan aurinkoisilla, jopa paahteisilla paikoilla. 

Nyppykurjenpolvi (Geranium renardii) on helppo tuntea, sillä sen lehdet ovat ryppyiset, pyöreät lehdet, toisin kuin muilla kurjenpolvilla joilla on enemmän tai vähemmän liuskoittuneet lehdet. Kasvista on pari eri väristä lajiketta, joista toinen on sinikukkainen ja toinen valkeakukkainen liloilla suonilla.

Peittokurjenpolvi (Geranium x cantabrigiense) on osin talvivihanta joka paikan kurjenpolvi. Se on pienikukkainen, matalan dalmatiankurjenpolven sekä tuoksukurjenpolven risteymä. Kukinta kestää pitkään, kesäkuun loppupuolelta elokuulle. Sille muodostuu aurinkoisella paikalla myös kaunis punainen syysväri. 

Jos haluat vinkkejä siitä, minkälaisten kasvien kanssa kurjenpolvia voi yhdistellä, saat muutaman hyvän vinkin aiemmasta blogitekstistäni.

Isompikasvuiset kurjenpolvet

Idänkurjenpolvi (Geranium himalayense) on melko näyttävä, sinikukkainen, 40-60 cm korkuinen perenna. Idänkurjenpolven ja kyläkurjenpolven risteymä (lajikenimeltään 'Johnson's Blue') on liilansinikukkainen lajike, joka myös kukkii pitkään kesäkuun loppupuolelta elokuulle. 

Tummakurjenpolvi (Geranium phaeum) on Keski- ja Etelä-Euroopan vuoristometsien kasvi, jolla on mustanpurppurat, nuokkuvat kukat. Se menestyy hyvin varjossakin, minkä vuoksi se sopiikin hyvin esimerkiksi metsäpuutarhaan puiden ja pensaiden alle. Lajista on olemassa myös valkokukkainen 'Album'-lajike. 

Kurjenpolvet ovat ylipäätään kestäviä, pitkäikäisiä ja hillitysti leviäviä kasveja, joita voi käyttää yhtä lailla esimerkiksi ryhmä- kuin reunusperennanakin. Ne ovat lisäksi hyviä mesikasveja lähinnä päiväperhosille. Yleensä kurjenpolville kannattaa varata läpäisevä ja kevyen varjon omaava paikka, ehkä verikukurjenpolvea lukuun ottamatta, joka menestyy hyvin kuivilla ja paahteisilla paikoilla. 

Kannattaa tutustua taimimyymälöiden tarjontaan, sillä kurjenpolvista on myynnissä näiden lisäksi runsaasti erilaisia muunnoksia, eikä yleensä tarvitse pelätä etteikö kasvia saa menestymään jos kurjenpolvesta on kyse.