Parhaat pensaat rajaistutuksiin

Tonttien rajoille halutaan ja usein ihan rakennusmääräysten kautta vaaditaankin jonkinlaista kasvillisuutta. Vaihtoehtoja on monia ja siinä viidakossa ainakin aloittelijan on vaikea pysyä kärryillä, että mikä olisi hyvä ja helppohoitoinen ja samalla oikean kokoinen. 

Joka tapauksessa, jos aitaa tai aidannetta istuttaa, on yksi erityinen asia muistettava, jotta kasvit pääsevät hyvin kasvuun: älä kylvä nurmikkoa väleihin! Joskus nurmikonsiemen lentää pensasaitojen sekaan vahingossa mutta joskus myös tarkoituksella, ja se onkin asia, jonka ansiosta saa heittää hyvästit siistille ulkonäölle ja helppohoitoisuudelle. Nurmikko ylipäänsä pensaan juurella on yllättävän kova kilpailemaan ravinteista ja vedestä vielä kenties hauraan taimen kanssa. Toisekseen, kun nurmikko pääsee kasvuun, ei sitä saa sieltä kovin helposti enää pois.

Leikattava vai vapaasti kasvava?

Kun haetaan helppohoitoisuutta, en välttämättä käsittelisi tässä leikattavia versioita olleenkaan, vaikkakin kerran-kaksi vuoteen leikattava on kaiketi vielä monen mielestä kohtuullisen helppo hoitaa. Mutta kahden tontin rajalla leikattava aita saattaa aiheuttaa ennen pitkää ongelmia, ellei rajan molemmin puolin ole selkeä yhteisymmärrys siitä, milloin leikataan, kuka leikkaa ja miten leikkaa.

Leikattavat aidat

Jos tila on kuitenkin ahdas, eikä puinen tai metallinen aita tule kyseeseen, on toki hyviä pensaita, jotka jatkuvan leikkaamisen hyvin sietää. Aitaa kasvattaessa vain pitää muistaa, että jos siitä aikoo saada siistin, tiiviin ja kauniin aidan, on leikkaamisesta huolehdittava ihan alusta lähtien säännöllisesti 1-2, jopa kolme kertaa vuodessa lajista riippuen.

Pensasaitoihin taimia tarvitaan 3 kappaletta metrille. 

Tuhkapensaat

Tuhkapensaista etenkin kiiltotuhkapensas on melko suosittu aitakasvi. Eikä ihme, sillä se on melko vaatimaton kasvualustansa suhteen, kestää varjoa, tuulta ja kuivuuttakin, ja sen lehdistö saa aurinkoisella paikalla komean syysvärin. Kiiltotuhkapensaalle korkeutta kertyy 150-200 cm, euroopantuhkapensaalle hiukan vähemmän: 100-150 cm. 

Tuhkapensailla kasvualustalle ei ole juuri muita vaatimuksia kuin että jäykkää savimaata ja seisovaa vettä se ei siedä. Euroopantuhkapensas menestyy vyöhykkeillä I-VI, kiiltotuhkapensas vyöhykkeillä I-V. 

Taikinamarja

Taikinamarja kuuluu samaan sukuun herukoiden kanssa, minkä huomaakin lehden mallista hyvin. Taikinamarja vihertyy aikaisin keväällä ja on vaatimaton kasvupaikkansa suhteen: se viihtyy niin auringossa kuin varjossakin, eikä kasvualustan laatukaan ole niin justiinsa. Lisäksi kasvi menestyy koko Suomessa, ehkä ihan käsivarren lappia lukuun ottamatta. Pensas kasvaa korkeutta 100-150 cm, joten kasvi sopii matalampiin aitoihin.

Kuusi

Jos kuusiaita on kasvatettu ja leikattu oikein alusta lähtien, niin mikäpä olisikaan sen tyylikkäämpi kasviaita: erittäin tiivis ja ympäri vuoden vihreä. Menestyminen on lähes taattua koko maassa, eikä valon määrälläkään ole niin merkitystä. 

Hoitoahan tämäkin kuitenkin vaatii myöskin alusta lähtien, mutta sille riittää hitaamman kasvun ansiosta kerta vuoteen hyvin. Leikkaus tehdään mieluiten kevättalven suojasäillä, ennen kuin silmut ovat lähteneet kasvuun. 

Vapaasti kasvavat aidanteet

Vapaasti kasvavilla aidanteilla tarkoitetaan pensaita, jotka saavat kasvaa ilman vuosittaista leikkausta ja jotka myös pääsääntöisesti istutetaan harvempaan, lajin koosta riippuen. Ne vievät jonkin verran enemmän tilaa, mutta jos helppohoitoisuutta haluaa, on tämä erittäin järkevä vaihtoehto. 

Vinkki! Mitä jos pensasaidanteen ei tarvitsisikaan olla monotoninen yhden lajin rivi, vaan siinä voisi olla useampaa lajia ja eri korkuisia pensaita ja kenties myös perennoja? Tämä tyyli tukee paremmin monimuotoisuutta ja on myös kiinnostavampi. Lisäksi, jos sattuu käymään niin, että jokin kasvitauti tai -tuholainen iskee pihaan, on todennäköisempää, että osa kasveista siltä säästyy kun lajeja on enemmän.

Pensasangervot

Pensasangervoissa on mistä valita! Ne ovat pääsääntöisesti kaikki vaatimattomia ja helppoja hoitaa: helpoimmillaan niiden hoito voi olla alasleikkaus 5-10 vuoden välein. 

Itse suosin usein esimerkiksi rinne- tai koivuangervoa, joiden väliin laitan jotakin pienehköä puuta, kuten pihlajia tai pilvikirsikkaa. Näin aidanteesta ei tule turhan "karsinamainen", vaan näkösuoja on kevyempi. Rinne- ja koivuangervon istutusväli 70-80 cm.

Muita käyttökelpoisia pensasangervoita ovat esimerkiksi norjanangervo ja idänvirpiangervo, joille korkeutta kertyy 100-150 cm (istutusväli 80-100 cm), sekä keijuangervo, keltajapaninangervot ja ruusuangervo, joiden korkeus jää metriin tai alle. 

Syreenit

Syreeneissäkin on mistä valita, eikä kukinnassakaan ole valittamista. Se on korkeampi, 300-400 cm kasvava pensas, jota leikataan harkiten. Niin kutsuttu jälkisyntyinen versosto on syytä poistaa parin vuoden välein, jotta pensaasta ei tule risuisen näköinen "pöheikkö", mutta muutoin vain poistetaan vanhimpia versoja silloin tällöin. 

Tyypillisen pihasyreenin lisäksi kannattaa tutustua mm. isabellan-, likusterin-, kaari- ja unkarinsyreeneihin.

Kasvupaikkansa suhteen syreenit ovat melko vaatimattomia, mutta kukkivat parhaiten aurinkoisella paikalla. Kasvualusta on ihanteellisimmillaan tuore mutta läpäisevä, kalkittu ja runsasravinteinen. Useimmat syreenit menestyvät vähintään vyöhykkeellä III, likusterin- ja pihasyreenit vyöhykkeellä V, mutta esimerkiksi unkarinsyreeni kasvaa koko maassa. 

Sinikuusama

Sinikuusamaa ei voi olla mainitsematta sen vuoksi, että se menestyy melkein missä tahansa. Toki sen kukinnalla ei ole mitään koristearvoa, mutta muutoin pensas on tiheä ja terve, ja todellakin menestyy kohtuullisesti jopa koivujen juuristoalueilla, missä mikään muu ei oikein tahdo kunnolla kasvaa. 

Kasvi menestyy aina vyöhykkeellä VII saakka, kestää varjoa, tuulta ja tiesuolaakin. Lisäksi se vihertyy melko varhain keväällä. Istutusväli vapaasti kasvavaan aidanteeseen voi olla 80-100 cm. 

Sinikuusamasta vain pitää muistaa, että sen marjat ovat lievästi myrkylliset. Tosin lajista on olemassa myös syötävämarjainen muunnos marjasinikuusama, jota valitettavasti ei kovin hyvin ulkonäön perusteella erota päälajista. Tämä on syy, minkä vuoksi en itse lähtisi esimerkiksi lapsiperheissä kasvia istuttamaan etenkään syötävämarjaisena versiona, sillä jos ei aikuinenkaan erota mikä on syötävä ja mikä ei, niin lapselle sitä on hankala opettaa. 

Vinkki! Aidanteisiin voi aivan hyvin harkita myös ei-niin-tyypillisiä aidannekasveja, kuten esimerkiksi hortensioita tai jotakin perennaa. Hortensioiden kanssa vain on hyvä istuttaa esimerkiksi maanpeitekasvi tai ainakin kattaa juuristoalue, sillä varsinkin vanhemmiten pensaiden alaosa on melko paljas, vähän lajista riippuen. Perennoista vaikkapa nauhuksista saa varsin näyttävän aidanteen.