Pihasuunnittelijan parhaat tyylivinkit

Omaa pihaa suunniteltaessa menee monella sormi suuhun, kun alkaa miettiä mitä pihalleen haluaa. Aika usein, etenkin ilman ammattilaisen jeesiä, saattaa tuntua, ettei saa oikein juonesta kiinni tai pihalla ei ole niinsanottua punaista lankaa. Ajatus saattaa lähteä harhailemaan sen aina haaveissa olleen puisen veneen ympärillä - sen jonka haluaa täyteen kesäkukkia. Tai sitten ajatus tyssää talon emännän ja isännän erilaisiin näkemyksiin siitä, onko pihalla asfalttia, nurmikkoa vai istutuksia. 

Mutta eikö olisi mukavaa, jos piha olisikin oikeasti se olohuoneen jatke: paikka jossa koko perhe viihtyy ja jossa on mukavaa järjestää puutarhajuhlat tai viettää iltaa ja laittaa ruokaa perheen kanssa?

Tähän olen koonnut oman urani aikana useammin kuin kerran eteen tulleita pointteja, jotka ovat pihassa jos toisessakin vähän hukassa. Kuitenkin tähän vielä huomautan, että ei - en todellakaan kulkeissani tiiraile ihmisten pihoihin enkä katso iltalenkilläni puutarhojen "virheitä" (ei sellaisia olekaan). Teen sen vain jos minua pyydetään niitä asioita katsomaan. Ja niistä kokemuksista koontia seuraavassa. 

1. Tee alueista yhtenäisiä

Oli sitten kyse istutuksista, kiveyksistä, terasseista tai vaikka kuntta-alueesta, voi melko yleisesti sanoa että helpompihoitoinen ja visuaalisesti rauhallisempi piha on, jos alueet ovat melko yhtenäisiä. 

Yleisimmin tästä lienee poiketaan istutusten kohdalla, ja se aiheuttaa vähintäänkin kunnossapidon (ruohonleikkauksen ja kasvien viihtyvyyden) ongelmia. Tarkoitan siis sitä, että pensaat tai jopa perennat istutetaan yksitellen nurmikolle. Sitten niitä tunnollisesti kierretään ruohonleikkurilla ja lopputulos ei välttämättä näytä hyvältä, ellei käytössä ole myös siimaleikkuri. Ja siimaleikkurilla taas tekee helposti vahinkoa kasville. 

Eli yleisohjeena istutusten ja nurmikon suhteen aina helpompi tie on tehdä erikseen istutusalue ja siitä erilleen nurmikko. Ja nurmikko mahdollisimman yhtenäiseksi kokonaiseksi alueeksi, ilman että sitä rikkoo yksittäiset pensaat ja perennat. Kaikki pienet objektit, mitä nurmikolla tarvitsee leikatessa kiertää, häiritsevät yleensä pihan harmoniaa jollain tavalla.

Muiden alueiden suhteen pätee sama. Eli jos on tarve esimerkiksi kiveyksille siten, että sellainen on oltava tuuletustelineen alla, autopaikalla, oleskelualueella ja pyykkitelineen alla, kannattaa miettiä voisiko alueet yhdistää. Tai edes osan niistä. Sillä jos kiveyksiäkin on neljässä-viidessä eri paikassa pihaa ja ne ovat vielä kaikki eri kivillä tehtyjä, on ilme väkisinkin jollain tavalla rauhaton.

Sama rauhaton vaikutelma tulee aika helposti myös siitä, mitä etenkin kesäasuntojen pihoilla paljon näkee: erilaisilla käyttötarkoituksella varustettuja pieniä rakennuksia on sen seitsemän erilaista. Ja ehkä vielä kaikki eri suuntaisesti. Näissä tapauksissa olisi rakentamisen kustannustenkin kannalta järkevää, jos jotain toimintoja voisi yhdistää samaan rakennukseen. 

2. Rajaa eri alueet ja materiaalit toisistaan

Tämä ei tietenkään päde ihan joka paikassa. Piha voi olla melko luonnontilainen, jolloin tätä ei tarvitse juurikaan miettiä. Mutta jos on kyseessä vähän rakennetumpi kaupunkipiha, tehdään näillä asioilla hirmu paljon siisteyttä ja huoliteltua vaikutelmaa. 

Rajauksista puhutaan ehkä eniten taas istutusten ja nurmikon välillä, mutta kyllä esimerkiksi asfalttialuekin näyttää siistimmältä, jos sitä ja nurmikkoa erottaa suora reunakivi. Samoin irtopinnoitealueille, kuten murskepihalle, saadaan rutkasti ryhtiä, kun murske rajataan reunakivellä tai vaikkapa kyllästetyllä laudalla. Se myös helpottaa hoitoa, sillä nurmikko ei pääse niin helposti leviämään murskealueelle, jos sitä on estämässä jonkinlainen rajausmateriaali. 

Niin ikään jonkinlaisesta materiaalien erottamisesta voidaan puhua sillä kohtaa, kun rakennettu piha vaihtuu luonnontilaiseen. Usein näihin "välitiloihin" voidaan tehdä esimerkiksi monilajinen istutus, joka muodostaa parhaassa tapauksessa varsin luontevan vaihettumisvyöhykkeen. 

3. Huomioi mittasuhteet

Jos omakotitalon ympärillä ainoat kasvit ovat kolme pallotuijaa, ei välttämättä näytä hyvältä. Tai jos 1000 neliön nurmikolla seisoo neliömetrin kokoinen muuriallas, ei vieläkään näytä hyvältä.

Asia on tavallaan melko yksinkertainen: mitä isompi piha, sitä isompia alueita voi tehdä. Mitä pienempi piha, sitä pienipiirteisempää voidaan rakentaa. 

Tämän asian huomaa mielestäni aika hyvin paperilla. Jos pihan piirtää ylhäältä päin ja piirtää siihen suunnitellut tai olemassa olevat asiat mittakaavassa, aika nopeasti näkee, onko pihassa mittasuhteet oikein.  Jos piirustuksessa näyttää hyvältä, melko varmasti se on sitä myös luonnossa. 

Periaatteessa, mitä kauempana katsojan paikasta tietty asia on, sitä suurempi se voi olla. Toisin sanoen ison pihan perälle ei välttämättä kannata istuttaa yksittäistä pientä pensasta, vaan tehdä isompi istutusalue tai istuttaa ainakin selkeästi isompi pensas tai suurempia puita tai pensaita alueen taka-alalle. 

Tietenkin asia voi olla myös toisin päin. Monesti sekin on tullut esiin, että jokin kasvi, kuten jokin puu, ei mahdu kasvamaan siellä mihin se on istutettu. Silloin kasvi ei ole oikeassa paikassa laisinkaan. Vaikkapa pienen rivitalopihan ollessa kyseessä, voi mahdollinen terassikin olla melko pieni ja kasvillisuus voi olla pientä. Erilaisia korkeussuhteita pieneen pihaan saa vaikkapa pergoloiden tai korkeampien mutta kapeiden istutusten avulla. Esimerkiksi rungolliset pensaat ovat pikkupihoihin oivia vaihtoehtoja. 

4. Huomioi linjat

Jos ylipäänsä jonkinlaisia muotoja pihassa käyttää, on ulkonäköön suuresti vaikuttava asia eri materiaalien linjat esimerkiksi päärakennukseen nähden. 

Enemmän linjojen suunnittelusta ja käytännön toteuttamisesta olen kirjoittanut tähän blogitekstiin.

Jos selkeästi ja suorasti rajatun istutusalueen reuna on toisesta päästä puolen metrin päässä päärakennuksesta ja toisessa päässä 60 cm päässä, sen yleensä huomaa hyvin ja tulee mietittyä että onkohan rakentajalla ollut huono päivä. Myös erilaiset kaarevat linjat voivat näyttää vähän epämääräiseltä, ellei ne ole tehty joidenkin ympyröiden säteiden avulla. Toki tästä voi olla eri mieltäkin, mutta jos on aloittelija, saa varmemmin tehtyä tyylikkään lopputuloksen, kun käyttää apuna ympyröitä. Näistä käytännön vinkkejä tuossa aiemmin mainitsemassani blogissa. 

Kiveyksiä ja muita kovia pintoja rakentaessa on tyylillisesti aika varma valinta tehdä reunat vaikkapa rakennuksen seinälinjaan tai jonkin muun rakenteen kanssa samansuuntaiseksi. Suorat tai ympyrän säteellä olevat reunat sekä samansuuntaisuus tai linjaus suorassa kulmassa johonkin (tai selkeästi vinossa johonkin muuhun rakenteeseen nähden) ovat yleensä huolitellumman näköisiä kuin epämääräiseksi jätetyt reunat.

5. Älä suotta taistele luontoa vastaan 

Jos jokin asia pihassa tuntuu todella vaikealta tai jopa mahdottomalta, se yleensä on merkki siitä, ettei sitä kannata yrittää toteuttaa. 

Minua on esimerkiksi pyydetty keksimään keino saada nurmikko menestymään kallioisella pihalla. Kun olen ehdottanut kallion ottamista esiin ja sen putsaamista, on kuulunutkin helpotuksen huokaus: todellakin, kalliohan on tosi tyylikäs!

Ei siis välttämättä aina kannata yrittää saada jotakin kasvia tai nurmikkoa kasvamaan sellaisessa paikassa, missä menestyminen vaatisi kalliita toimenpiteitä ja aiheuttaisi hankaluuksia kunnossapidossa. Kallioisella pihalla nurmikon kasvattaminen niissä paikoissa missä multaa ei saada päälle kahtakymmentä senttiä, on mielestäni aika turhaa. Kallio on ainakin helppo, ja lisäksi se on hyvännäköinen. Mahdollisiin syvempiin kohtiin voi istuttaa vaikkapa kalliokasveja tai havuja. 

Sama luontoa vastaan taistelu koskee monien kasvien istuttamista. Marjakuusta ei kannata yleisesti ottaen ihan paahteeseen istuttaa, koska se on luontaisesti varjoisen paikan kasvi. Samoin alppiruusu yksinään nurmikolla auringossa ja tavallisessa puutarhamullassa tai jopa huonommassa kasvualustassa ei ole koskaan se mahdollisimman hyvä ratkaisu. Kasvi voi tietenkin kasvaa mutta todennäköisesti kasvutapa ei ole sille luontainen ja se näyttää vähän muulta kuin miltä se pitäisi. 

Niin ikään mainittakoon tässä myös maanpeitekasvit, joista olen muuten kirjoittanut täällä. Luonnossakaan ei juuri näe paljasta maanpintaa. Siksi, jos puutarhassa maanpinta on paljaana, siihen yleensä pesiytyy vähintään rikkaruohoja, ellei maata joko kata tai istuta siihen maanpeittokasveja. Siitä on hyötyä muille alueen kasveille, koska kate ja maanpeitekasvi molemmat tasaavat lämpötilaeroja ja kosteusolosuhteiden vaihtelua. 

Jos haluat oppia suunnittelemaan ja toteuttamaan kasvialueita menestyksekkäästi ja tyylikkäästi, tilaa täältä viikkokirjeemme, jotta saat ensimmäisten joukossa tiedon Pihaunelmia-verkkokurssin ovien avautumisesta ensi syksynä. Kurssilla opitaan tuntemaan kasvien kasvuun vaikuttavat olosuhteet, suunnittelemaan oman pihan monivuotisten kasvien alueet sekä toteuttamaan ne menestyksekkäästi ja ilman pelkoa. Lisäksi olen kerännyt kurssille listan parhaita ja helpoimpia kasveja, jotka käydään läpi opetusvideoilla. 

 Jos taas tuntuu siltä, että haluat teettää suunnitelman ammattilaiselta, hyviä sellaisia löytyy Maisemasuunnittelijat ry:stä.