Ota talvi haltuun - näin vältät puutarhan talvivauriot jo suunnitteluvaiheessa

Lumi ja kylmyys ovat asioita, joita ei monestikaan tule riittävästi mietittyä siinä vaiheessa, kun innostus kevään ja kesän kasvivalikoimasta ja pihan rakentamisesta on suurimmillaan. Se on kuitenkin asia, joka täällä Pohjolan perukoilla on vain huomioitava, jos ei halua innostuksen hälvenevän lumien sulamisen mukana. 

Lumivauriot

Kun pihaan suunnittelee uusia rakenteita ja istutuksia, on lumien osalta otettava etenkin kaksi osa-aluetta tarkasteluun: aurauslumet ja katolta tippuvat lumet. Pelkästään sateena tuleva lumi harvoin vaurioittaa mitään, mutta katolta tai auran edestä vauhdilla iskevä painava lumikuorma tekee vaurioita ja aiheuttaa paljon suuremman massan esimerkiksi kasvien päälle. 

Älä siis suunnittele varsinkaan puuvartisia kasveja alueille, joille on vaarana näitä lumia tulla. Toki moni kasvi sen kestää jollain tapaa kuolematta, mutta eihän se kaunis näky ole, kun oksat ovat keväällä lehdettömät ja repeytyneet tai painuneet maata vasten. 

Rakenteista etenkin korotetut reunakivet ovat joskus vaarallisia myös aurakuskille, jos niitä tielle sattuu. Puhumattakaan puutarhurin murheesta kun vaivalla asennetut reunakivet ovat hajonneena kasassa väylän perällä. 

Kylmyys

Lumi usein suojaa arempiakin kasveja, joten siitä voi olla myös hyötyä. Mutta jos lunta ei ole ja pakkaset paukkuvat, se voi joillekin kasveille olla liikaa. Siksi kannattaa puuvartisten kasvien kohdalla katsoa aina menestymisvyöhyke, joka kertoo paljon siitä, onko järkeviä mahdollisuuksia kasvin menestymiseen, mikäli muut olosuhteet ovat kunnossa. 

Monet aremmat kasvit myös paleltuvat siten, että lumirajan yläpuolella olevat osat kuihtuvat, kun taas lumen suojassa oleva osa säilyy. Näin kävi aiemmin esimerkiksi monille köynnöshortensioille, minkä vuoksi itse suosittelinkin sitä maanpeitekasviksi. Tosin kyseisen lajin suhteen vaikuttaa siltä, että joko ilmasto on muuttunut tai kasvi vahvistunut (tai molempia), koska näillä eteläisen Keski-Suomen leveyksillä köynnöshortensioita on menestyksellä kasvatettu jo puiden rungoillakin selkeästi lumirajan yläpuolella. 

Aurinko

Niin että mitä? Aurinko talvivauriona? Kyllä! Olette varmaan kuulleet kevätahavasta tai todenneet tuijien ruskistuvan kevätkesällä? Se johtuu useimmiten siitä, että kasvi on saanut liikaa aurinkoa liian aikaisin. Sen vuoksi esimerkiksi aurinkoisemmilla paikoilla kasvavat alppiruusujen taimet suositellaan peittämään kevättalveksi. 

Ja syyhän on siinä, että ikivihreät kasvit haihduttavat silloin, kun aurinko paistaa, oli kesä tai talvi, jos ilman lämpötila on riittävä. Eli etenkin keväällä tämä ilmiö on kasvien kannalta turmiollinen, kun maa on vielä umpijäässä ja ilman lämpötila kuitenkin huitelee plussan puolella ja sää on ihmisen kannalta mitä loistavin: voi vielä käydä hiihtämässä keväthangilla tai hypistellä taimiluetteloita. Silloin kasvit läkähtyvät, koska nesteet haihtuvat ja mitään ei saa vielä tilalle jäisestä maasta. 

Ratkaisu tähän on ensinnäkin se, että esimerkiksi alppiruusuja ei istuta paikoille, jotka ovat niiden luontaisen kasvupaikan vastakohtia. Pahin lienee istuttaa sellainen keskelle nurmikkoa aurinkoiselle paikalle, kun se luontaisesti viihtyy happamassa metsämaastossa mäntyjen varjossa. Itse harvoin edes suojaan vasta istutettujakaan alppiruusuja, koska ne ovat pääsääntöisesti paikoissa joissa ne viihtyvät. Jos on tiedossa, että keväällä aurinko paistaa niihin kovin pitkän aikaa päivästä, niin toki silloin suojataan. Suojaus on siis se toinen tapa, eli viimeistään kevättalven puolella tammi-helmikuussa laitetaan varjostuskangas kasvin ympärille, siten, että ilma pääsee kuitenkin kulkemaan. Ja kangas poistetaan vasta sitten, kun maa on sula. Kolmas tapa on antaa jäiseen maahan lämmintä (ei kuumaa) vettä. 

Nurmikon talvivauriot

Nurmikoiden kohdalla on parikin vitsausta, mitkä vaivaavat talvemme vuoksi. Jääpoltteen aiheuttaa sykyllä nurmikon päälle jäävä vesi, joka vaurioittaa talven aikana jäätyessään nurmikon juuristoa. Keväällä alue saattaa olla täysin kuollut eikä se lähde paikkaamatta kasvuun. Tämän voi ennalta ehkäistä sillä, että nurmikoita perustettaessa ei jätä pintaan vettä kerääviä painanteita. Toisin sanoen nurmikon pinta pitää kallistaa tasaisesti ja kauttaaltaan siten, ettei lammikoita kerry, ja toisaalta pohja pitää myös tiivistää riittävästi ettei pinta painu jälkikäteenkään. 

Talvituhosienet taas leviävät parhaiten, kun maa on roudaton ja lumipeite on paksu. Keväällä talvituhosienten vauriot huomaa nurmikon laikkuisuudesta tai ruskeanharmaasta väristä. Näiden torjuntaan on olemassa torjunta-aineitakin, mutta koska itse pyrin niitä joka tilanteessa välttämään, en halua niitä myöskään suositella. Sen sijaan jos sienistä on riesaa, asiaa voi edesauttaa sillä, että leikkaa nurmikon syksyllä viimeisellä kerralla melko lyhyeksi ja haravoi huolellisesti. Sienet nimittäin viihtyvät kuolleessa kasvimassassa, ja kun sen saa nurmikon pinnalta pois, ei sienille jää niin hyvää kasvupohjaa lumen alle. 

Suojaukset

Jos arempia kasveja on kuitenkin tullut istutettua, on siihen toki keinoja, millä ne voi talveksi suojata. Auringolta voi suojata jo aiemmin mainitsemallani varjostusverkolla tai -kankaalla, ja talven kylmyyteen auttaa matalille kasveille erilaiset talvisuojaustavat, kuten talvisuojaturve ja/tai ilmavasti laitetut havun oksat, jotka osaltaan auttavat lumen kerääntymisessä kasvin päälle. 

Suojausten ollessa kyseessä on tietenkin tärkeää muistaa suojautua myös talvella ruokaa etsiviltä eläimiltä. Erityisesti omenapuut ja pensasmustikat ovat jänisten mieleen, joten ne kannattaa suojata verkoilla tai vastaavilla. Aina vain isompana vitsauksena tuntuvat olevan myös kauriit ja peurat. Niille kelpaavat monet isommat kasvit, joita on vaikeampi suojata, joten istuttaessa kannattaa tutustua näiden eläinten ruokavalioon ja välttää niitä kasveja omassa pihassaan.